Kysy & Vastaa

Täällä voit esittää kysymyksiä ja vastata esitettyihin kysymyksiin.


Viimeisimmät kysymykset:

Elämyksiä niskamurtuman kanssa, osa 1

Kun onnistuu elämään 65-vuotiaaksi lähes terveenä ja hyvinvoivana, äkillinen autokolari tuo aivan uusia vivahteita elämään. Yhdessä hetkessä on taksin takapenkillä menossa teettämään uutta vanhan ja koetun mekon kopiota mahtavasta kullanhohtoisesta pellavasta. Poks! Vastaan tulee väärälle kaistalle ajautunut citymaasturi, joka ajaa taksin kanssa nokkakolarin.

Opetus 1: Muuta ei ennätä tehdä kuin hämmästyä. Koska turvavyö oli kiinni, älyä täynnä oleva painava pääni niksahti kunnolla eteenpäin. Jos turvavyö ei olisi ollut kiinni, olisin ehkä saanut kasvojen kohotuksen. En ole vielä osannut päättää, kumpi vaihtoehdoista olisi mieluisampi.

Opetus 2: Kun vähänkin kolahtaa, käy aina tutkituttamassa itsesi. Älysin heti sanoa paikalle tulleille poliiseille, että haluan mennä kuvauttamaan niskani. Vasta kun pääsin ambulanssiin, tajusin sitä todella särkevän – vieläpä melkoisesti! Tippaletku käden selkämykseen, olo helpottui ja tunsin oloni hyvin sankarilliseksi.

Apua nopeasti

Ensiapuasemalla oli levollisen rauhallista. Ei haisevia kadunmiehiä, ei tappelussa mukiloitujakaan. Ei mitään jännittävää. Taisin jopa nukahtaa ennen kuin pääsin niskani kanssa tomografiaan. Ahtaita paikkoja kammoavana pelästyin joutuvani kokovartaloputkeen, mutta onneksi vain pään ja niskan alue skannattiin. Kuva vietiin neurokirurgille, puolen tunnin odotus ja sain luvan lähteä tukikaulus kaulassa kotiin. Ymmärsin tässä vaiheessa, että kyseessä on niskan hiusmurtuma.

Kun innokas nuori taksikuski kaahasi kotimatkalla ensimmäisen nopeudenhidastimen yli, tajusin ettei kyseessä ollutkaan aivan pikku juttu. Niskaa vihlaisi vietävästi.
Kello oli jo yli neljä iltapäivällä, enkä jaksanut yrittää aikaa omalle perhelääkärille. Mieheni haki apteekista särkylääkkeitä, joilla oletin selviäväni seuraavaan päivään.

Helpotusta särkyyn

Särkylääkkeet olivat liian lieviä, mutta sinnittelin. Nukuin pätkittäin olohuoneen sohvalla iso ja kova kauluri kaulassani. Vessaan meneminen ja sieltä poistuminen oli varsinainen taitolaji.

Seuraavana aamuna kävelin itse puolen kilometrin matkan lääkärin vastaanotolle – ylhäisesti ja pitkäkaulaisena kuin Saban kuningatar. Sain asianmukaiset särkylääkkeet. Yksi vuorokauden vaikuttava pilleri ja lisänä tarpeen mukaan parasetamolia kaksi tablettia neljästi päivässä. Kaikki tabletit kuluivat jo ensimmäisen viikon aikana.

Hidasta totuttelua

Alan tottua siihen, että näen vain suoraan eteenpäin. Pää ei käänny ylös, alas eikä sivuille. Esteettömyys kävellessä on tarkistettava hyvissä ajoin, laukkua ei voi jättää lattialle ja sivulla olevia ihmisiä ei voi katsoa puhuessa silmiin.

Miten matkustaminen niskatuen ja särkyjen kanssa onnistuu? Siitä lisää täällä, klik!

Pirjo Ropponen (Seniorinfo)

Pirjo Ropponen on kauppatieteilijä, joka on työskennellyt niin kirjakustannus- kuin lehtikustannusalalla ja ollut kehittämässä yhtä ensimmäisistä nettimedioista. Auttaessaan ja seuratessaan noin yli 15 vuoden ajan lievästi muistisairaiden vanhempiena tietä omasta kodista palvelutalon kautta hoivakotiin, heräsi ajatus senioreiden tietopankin kehittämisestä. Vanhukset tarvitsevat apua, seniorit tarvitsevat tietoa ja vanhenevien lapset tarvitsevat vinkkejä ja ohjeita vanhempiensa avustamiseen.