Kysy & Vastaa

Täällä voit esittää kysymyksiä ja vastata esitettyihin kysymyksiin.


Viimeisimmät kysymykset:

Eno kylmiössä

Nykyään uutisoidaan mielellään yksinäisyydestä ja yhteisöllisyyden puutteesta kertovia juttuja. Rivien välissä on tarkoitus viestiä kansalaisille, miten välinpitämättömiä ja itsekkäitä he ovat. Perimmäinen tavoite on herätellä huonoa omaatuntoa ja saada kansalaiset avaamaan ovensa, lompakkonsa ja kalenterinsa, jotta yleinen paha olo lievittyy. Samalla lievittyy monen eri julkisen ja muun tahon rahanpula. Hyvinvointivaltiolta ovat rahat loppu ja niitä nyt kerätään tällä menetelmällä kun verottaa ei enää enempää kehdata.

Helsingin Sanomat uutisoi taannoin yksinäisten vanhusten hautajaisista, joissa ei ollut yhtään saattajaa läsnä. Esimerkiksi oli valittu muuan talonmies ”Pentti” eli Toivo Liimatainen. Juttu sai paatuneemmankin tahon poskelle kyyneleen. Miten kamalaa! Toivon läheisillä meni kahvi väärään kurkkuun aamuhesaria selatessaan. He eivät tienneen Topin edes kuolleen. Selitys mokaan löytyi viranomaisten, salassapitovelvollisuuden ja muun byrokratian viidakosta. Uutisoitu asia sai aivan uuden muodon.

Topin tarinan myötä moni muukin tilitti vastaavan kokemuksensa. Erään perheen toukokuussa kuollut eno oli unohtunut hautaustoimiston kylmiöön koko kesäksi ja tieto kuolemasta tavoitti omaiset vasta kesälomien päätyttyä. Viivästymistä selitettiin esimerkiksi juuri kesälomilla.

Kuka onkaan tässä leikissä itsekäs ja välinpitämätön? Kerrotut tapahtumat kielivät pikemminkin viranomaistyön huteruudesta, laiminlyönneistä ja huolimattomuudesta kuin omaisten itsekkyydestä tai välinpitämättömyydestä. Kun laiminlyönti päätyy lehteen, syyttelevät eri viranomaistahot toinen toistaan tapahtuneesta. Itsekkyyttä ja laiminlyöntejä taitaa tapahtua viranomaispuolella enemmän kuin muualla. On aika vaikeata järjestää hautajaisia, jos ei tiedä edes omaisensa kuolleen.

Selkeää epäselvyyttä lienee eri viranomaistahojen tehtävien jaossa, kustannuspaikoissa, tiedonantovelvollisuudessa ja ajankäytön priorisoinnissa. On puuttunut omaisten puhelinnumero, eikä sitä ole viitsitty selvittää. Tai jos numero on vanha tai siihen ei ole muista syistä ensimmäisellä yrittämällä vastattu. On myös havaittavissa, että ihmistä ei kuoltuaan enää kunnioiteta, koska hän ei tuota enää mitään. Ärhäkkä omainen tai paksu lompakko saa eri tahot liikkeelle, ei kohta enää mikään muu. Ilman niitä enot saavat huurtua rauhassa vaikka parikin vuotta, kuten muuan Bertta-mummu helsinkiläisen sairaalan kylmiössä.

On erittäin vastenmielistä havaita, miten ihmistä kohdellaan jopa hänen kuoltuaan. Me olemme kuluerä ja viranomaisvelvoite, mikäli meillä ei ole omia omaisia, jotka pitävät tiukasti puoliamme kun sairastumme tai kuolemme. Samoin on vastenmielistä hivuttaa hyvinvointivaltion verovaroilla tuotettujen palveluiden tekeminen kolmannelle sektorille eli siviilikansalaisille.

Kun yhteiset rahat alkavat olla lopussa, onkin keksitty korvike, kolmas sektori, joka on yhtä kuin ilmaisen työt tekeminen ja rahakeruu. Olemme hyvää vauhtia siirtymässä almuyhteiskuntaan Amerikan malliin. Hyväntekeväisyys rahan tai palveluksien muodossa ei saa korvata julkisen sektorin tuottamia palveluita.

Kolmas sektori on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Eeva Oehlandt

Kolumnistimme Eeva Oehlandt on ekonomi ja yrittäjä, joka on pitkään ollut kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Tänä keväänä hän vihdoin päätti lähteä yrittämään eduskuntaan Senioreiden, eläkeläisten ja vanhusten asiat kiinnostavat häntä erityisesti. Eevan vaalisivut eevaoehlandt.com