Muistisairaudet

Uusimmat tutkimukset keskittyvät yhä voimakkaammin muistin ylläpitämiseen ja muistisairauksien ehkäisemiseen. Ihmekeinoja ei ole keksitty, mutta muistin säilymisen eteen voi tehdä paljon.

Tutkimukset viittaavat siihen, että vatsassamme on toiset “aivot”: nauttimamme ravinto on myös aivojemme ravintoa ja tärkeä tekijä niiden hyvin voinnille. Aivot eivät tarvitse keinotekoisia ravintoaineita, vaan ne tarvitsevat hyvää terveellistä ruokaa voidakseen hyvin!

Kaikenlainen aivovoimistelu on hyvästä: tietokonepelit, korttipelit, musiikki (kuunteleminen, laulaminen ja soittaminen), lukeminen, sanaristikot, sudokut ja tietokilpailut.

Liikunta ja tasapainon ylläpitäminen vaikuttavat yllättävän paljon henkiseen vireystasoon. Niiden on todettu myös hidastavan muistisaurauksien etenemistä. Tanssiminen sopii kaikille (sen on todettu piristävän jopa Alzheimerin taudin myöhemmissä vaiheissa). Epätasaisessa maastossa kävely ja marjojen ja sienien poimiminen todella yhdistävät huvin ja hyödyn. Jopa yhdellä jalalla seisominen silloin tällöin vaikuttaa sekä aivoihin että lihaksiin.

Eli kaikki samat asiat, jotka saavat meidät voimaan fyysisesti hyvin auttavat myös aivoja. Päivä- ja viikko-ohjelmaan kannattaa jopa kalenteriin merkitä erilaisia “tehtäviä”, jotta emme laiskistu televisiota katseleviksi tylsimyksiksi.

Erilaisia muistisairauksia

Aikaisemmin erilaisia muistisairauksia nimitettiin vanhuuden höperyydeksi tai dementiaksi. Nykytiede on kuitenkin erottanut kymmenen erilaista dementian muotoa, jotka vaativat erilaista hoitoa ja lääkitystä.

Kaikissa tapauksissa potilas saa hoidosta parhaan hyödyn, kun hoito aloitetaan sairauden varhaisessa vaiheessa. Näin itse potilaan ja hänen läheistensä elämänlaatu paranee. Koska muistin heikkenemisen uskotaan liittyvän normaaliin vanhenemiseen, lääkäriin ja tutkimuksiin hakeudutaan usein vasta oireiden pahentuessa.

Dementioihin liittyy psyykkisten toimintojen ja käyttäytymisen muutoksia. Näiden syntyyn vaikuttavat monet eri asiat, kuten sairauden aiheuttamat muutokset aivoissa, potilaan persoonalllisuus, elämänhistoria sekä ympäristö. Käytösoireiden taustalla voivat olla myös aivan muut sairaudet – esimerkiksi infektiot.

Alzheimerin tauti

Alzheimerin tauti on toistaiseksi parantumaton muistisairaus, vaikka jatkuvasti maailmalla tutkitaan lukuisia erilaisia parannuskeinoja. Tauti alkaa yleensä yli 65-vuotiaana, mutta sitä on todettu alle 50-vuotiaillakin. Alzheimer on hitaasti etenevä aivoja rappeuttava sairaus, jonka huomaaminen alkuvaiheessa ei ole helppoa. Tauti myös pahenee hyvin eri tavoin ja eriasteisesti. Selvien oireiden alkamisesta elinvuosia on keskimäärin yli kymmenen, mutta tauti voi kestää yli kaksikymmentäkin vuotta.

Alzheimerin taudin varhaisimpia ja tyypillisimpiä oireita ovat asteittain pahenevat muistihäiriöt. Ensimmäiset niistä johtuvat usein lähimuistin heikkenemisestä eli potilaan on vaikea muistaa viimeaikaisia tapahtumia. Ajantaju katoaa, kellonajat, päivät ja vuodetkin menevät sekaisin. Myöskään monivaiheiset tehtävät eivät onnistu, eikä sairastunut opi uusia asioita.

Alkuvaiheessa muistiongelmat liittyvät usein uusien nimien tai sovittujen asioiden unohtamiseen, mutta lopulta potilas ei tunnista myöskään läheisiään. Käyttöesineitä, kuten avaimia tai silmälaseja, on vaikea löytää ja vieraissa ympäristöissä liikkuminen ja asioiden tapahtumajärjestys menee helposti sekaisin. Kuitenkin vanhat asiat säilyvät mielessä kirkkaana ja aiemmin opitut taidot säilyvät.

Lue Alzheimerin taudista lisää täältä.

Parkinsonin tauti

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, joissa muistamisvaikeudet ilmenevät vasta taudin myöhäisemmässä vaiheessa. Taudin syytä ei tiedetä, eikä sitä osata parantaa. Oireita hoidetaan lääkkeillä ja kuntoutuksella.

Parkinsonin taudin oireet eivät alkuvaiheessa yleensä näy ulospäin ja vaihtelevat eri potilailla. Toisaalta kaikkia mahdollisia oireita ei tule jokaiselle ja toisaalta on myös potilaita, jotka ovat melko oireettomia.

Taudin alku on salakavala ja useimmiten on mahdotonta todeta sen tarkkaa alkamisaikaa. Myös taudin eteneminen on yksilöllistä. Joillakin oireet pysyvät vähäisinä vuosikymmeniä. Oireet on pyrittävä tunnistamaan mahdollisimman aikaisin, koska sitä paremmin lääkitys ja kuntoutus tehoavat. Parkinsonin taudin Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkehoito aloitetaan silloin, kun oireista on potilaalle merkittävää haittaa. Parkinsonin taudin oireita on nykylääketieteen keinoin mahdollista pitää kurissa, ja potilas pystyy elämään lähes täysipainoista elämää hyvinkin pitkään.

Tautia epäilevän on syytä hakeutua heti neurologin tekemään tutkimukseen, koska oireet saattavat vaihdella. Tutkimuksessa on osoitettava vähintään kaksi taudin keskeistä oiretta. Joskus tukena tarvitaan kuvantamistutkimuksia sekä aivojen dopamiiniaineenvaihduntaa kuvaavia menetelmiä.

Taudin alkuvaiheen keskeisimmät oireet ovat liikkeiden hitaus, lihasjäykkyys ja lepovapina. Oireiden tiedetään johtuvan aivojen mustan tumakkeen hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta.

Lue lisää Parkinsonin taudista täältä.

Lewyn kappale -tauti

Lewyn kappale -tauti on saanut nimensä taudissa havaittavien hermosolun sisäisten muodostumien, Lewyn kappaleiden, mukaan. Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin ja aivojen neuropatologiseen tutkimukseen, jossa hermosolun sisäisten jyvästen, Lewyn kappaleiden, esiintyminen aivokuorella ja -rungossa havaitaan.

Lewyn kappale -tauti on hieman yleisempi miehillä kuin naisilla. Se on etenevä, eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Tautia esiintyy jopa 20 prosentilla yli 75-vuotiaista ja dementiataupauksista noin 15 prosentilla on tätä tautia.

Sairauden alkuvaiheessa ei välttämättä esiinny muistin heikentymistä. Tyypilliä oireita ovat potilaan kokemat toistuvat visuaaliset hallusinaatiot, jotka ovat selväpiirteisiä ja yksityiskohtaisia. Myös arasteluharhaluulot ja mustasukkaisuus ovat tyypillisiä oireita. Myös Parkinsonin taudille tyypilliset oireet, esimerkiksi jäykkyys, hitaus, kävelyhäiriö ja lepovapina sekä hahmottamiskyvyn vaihtelu päivästä toiseen ja sen etenevä heikentyminen, kuuluvat taudin kuvaan.

Lewyn kappale -taudissa dementia esiintyy ennen tai samanaikaisesti mahdollisesti esiintyvien Parkinsonin taudin kaltaisten oireiden kanssa. Taudissa voi myös kehittyä Alzheimerin taudille tyypillisiä oireita, lähinnä tapahtumamuistin etenevää heikentymistä.

Normaali sosiaalinen toimintakyky ja työkyky laskevat, tarkkaavaisuus ja vireystaso vaihtelevat, minkä lisäksi tapahtuu selittämättömiä kaatumisia, pyörtymisiä ja ohimeneviä tajuttomuuskohtauksia. Lukeminen, laskeminen, hahmotuskyky, etäisyyksien ja muotojen hahmottaminen sekä kädentaidot heikentyvät. Taudin edetessä muisti heikkenee. Erityispiirteenä on se, että potilaat ovat herkkiä psykoosilääkkeille ja saattavat muuttua sekaviksi ja kävelykyvyttömiksi jo pienistä annoksista. Vilkkaat unet ja unen aikainen voimakas liikehdintä ja ääntely saattavat myös olla Lewyn kappale -taudin oireita.

Lue lisää Lewyn kappale -taudista täältä.

Aivoverenkiertosairauden aiheuttama muistin ja tiedonkäsittelyn heikentyminen

Perinteisiin sydän- ja aivoverenkierron sairauksien vaaratekijöihin (korkea verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, ylipaino, liikunnan vähäisyys, tupakointi) liittyy vanhemmalla iällä lisääntynyt muistisairauden riski. Tämän muistisairauden dementiat jaetaan alatyyppeihin vaurioiden sijainnin ja syntymekanismin perusteella: pienten aivoverisuonten eli subkortiaalinen dementia ja suurten suonten eli kortiaalinen tauti. Alzheimerin tauti, johon liittyy myös aivoverenkiertosairaus, esiintyy vähintään puolella yli 80-vuotiaista muistisairauspotilaista.

Pienten suonten tauti

Tässä taudin muodossa aivojen syvien osien pienet valtimot ahtautuvat ja tukkeutuvat. Pienten suonten taudissa tyypillinen varhainen tiedonkäsittelyn oire on toiminnanohjauksen häiriö, johon liittyy älyllisten toimintojen hidastuminen, jolloin tavoitteenasettelu, toiminnan aloittaminen, suunnitelmallisuus, järjestelmällisyys, toiminnan jaksottaminen ja toteuttaminen, toimintatavan vaihtaminen ja säilyttäminen sekä käsitteellinen ajattelu ovat heikentyneet.

Suurten suonten tauti

Tässä taudin muodossa tukoksia voidaan havaita aivojen päävaltimoiden haaroissa, jolloin seurauksena on useita aivoinfarkteja pääosin aivokuorella. Suurten suonten taudille tyypillinen tiedonkäsittelyn piirre on epätasainen suoriutumisprofiili neuropsykologisissa tutkimuksissa. Varhaisia oireita ovat useimmiten lievien muistioireiden ja toiminnanohjauksen häiriöiden ohella vaihtelevat muut oireet – esimerkiksi puheen häiriöt, haparoivuus ja kömpelyys, hahmottamis- ja tunnistamisvaikeudet sekä kädentaitojen heikkeneminen.

Löydöksinä todetaan infarktien sijainnista riippuen näkökenttäpuutos, suupielen roikkuminen, toispuolihalvaus ja kävelyn häiriöt. Oireiden alku on useimmiten nopea (vie vain tunteja tai päiviä), oireet pahenevat portaittain (toipuminen pahenemisvaiheen jälkeen) ja ne vaihtelevat. Kun vaaratekijät ovat hallinnassa, potilailla on usein jopa vuoden mittaisia tasaisia vaiheita.

Lue lisää aivoverenkiertosairauksista täältä.

Afasia

Afasialla tarkoitetaan kielellistä häiriötä, joka voi ilmetä eri tavoin. Afasiassa puheen tuottaminen ja ymmärtäminen sekä lukeminen ja kirjoittaminen voivat olla vaikeutuneet. Kielellisestä häiriöstä huolimatta älykkyys ja ajattelu ovat usein normaaleja. Afasia johtuu aivokudoksen vauriosta tai toimintahäiriöstä, joka on yleensä vasemman aivopuoliskon alueella. Yleisin syy aivovaurioon on aivoverenkiertohäiriö, aivoinfarkti tai aivoverenvuoto. Myös aivovammat ja aivokasvaimet voivat aiheuttaa afasiaa.

Afasia ilmenee eri tavoin riippuen muun muassa aivovaurion sijainnista ja laajuudesta. Afasia voidaan karkeasti luokitella sujumattomaan ja sujuvaan afasiaan. Näiden luokkien sisällä afasia voidaan lisäksi jakaa erilaisiin alaryhmiin oireiden mukaan. Globaaliafasialla tarkoitetaan afasiaa, jossa sekä puheen tuotto että ymmärtäminen ovat vaikeasti häiriintyneet. Eri afasiatyypeissä oireet ja kuntoutus ovat erilaisia.

Lue lisää afasiasta täältä.

Frontaalilohkodementiat

Otsa-ohimolohkorappeuma ei ole yksi sairaus vaan oireyhtymä, johon johtavat monet eri sairaudet. Näille sairauksille on yhteistä se, että aivojen otsa- ja/tai ohimolohkot rappeutuvat, mikä aiheuttaa tyypillisiä dementiaoireita. Frontaali- eli otsalohkoja voivat vaurioittaa myös aivovamma, aivoverenvuoto tai aivojen etuosien kasvain. Tämä rappeumasairaus alkaa yleensä aikaisemmin kuin muut muistisairaut, usein jo työiässä. Työikäisten dementioista tätä oireyhtymää sairastaa kymmenen prosenttia ja kaikista Suomen dementiatapauksista sen osuus on viisi prosenttia.

Otsalohkojen toiminta liittyy muun muassa aloitteellisuuteen ja motivaatioon. Myös pidäkkeet ja estot saavat käskynsä tältä alueelta. Otsalohkot huolehtivat lisäksi toimintojen suunnitelmallisuudesta, ohjaavat niitä ja vaikuttavat kielellisiin toimintoihin. Ohimolohkojen yksi tärkeistä tehtävistä on huolehtia kielellisestä vuorovaikutuksesta ja ymmärtämisestä. Siten otsalohkojen alueelle painottuva sairaus aiheuttaa usein vaikeita sosiaalisen käyttäytymisen ongelmia, kun taas ohimolohkojen alueelle painottuva sairaus johtaa puheen ongelmiin. Vaikka otsa-ohimolohkorappeuma kuuluu muistisairauksiin, muistivaikeudet kehittyvät näillä potilailla vasta suhteellisen myöhään, selvästi edellä mainittujen ydinoireiden jälkeen.

Lue lisää frontaalilohkodementiasta täältä.

Lähde: Terveysportti

Testaa, onko sinulla muistisairauksien tyypillisiä oireita: klik!