Rita Levi-Montalcini

Kun aivoja käyttää, ne toimivat vielä 100-vuotiaanakin. Italialainen Rita Levi-Montalcini sai Nobelin lääketieteen palkinnon, eli 103-vuotiaaksi ja luennoi vielä sadan vuoden iässä.

Elämäkerrassaan Rita kertoi syntyneensä onnekseen perheeseen, jossa sähköinsinööri, lahjakas matemaatikko isä ja tunnettu taiteilija, humanisti äiti kasvattivat kaikki neljä lastaan rakastavan vapaasti, mutta istuttivat kaikkiin älyllisen toiminnan halun.

Rita tajusi 20-vuotiaana, ettei hän voinut sopeutua viktoriaanisen ajan naisrooliin ja pyysi isältään luvan akateemiseen opiskeluun ja lähti opiskelemaan lääketiedettä Turiniin. Sieltä hän valmistui lääkäriksi ja kirurgiksi ja aikoi jatkaa neurologian sekä psykologian opintoja, mutta harkitsi myös tutkijaksi ryhtymisestä.

Mussolini teki päätöksen hänen puolestaan kieltämällä akateemiset urat ei-arjalaisilta kansalaisilta. Yhdysvaltoihin muuttamisen sijaan Rita päätti pystyttää makuuhuoneeseensa pienen tutkimuslaboratorion ja ryhtyi tutkimaan kananpoikien alkioiden kehittymistä.

Tämä työ johti Nobel-palkintoon vuonna 1986 ja uraan, joka jatkui yli 100-vuotiaaksi. Rita Levini-Montalcini uskoi, että henkistä avoimuutta ja omien aivojen käyttöä vaatineet vanhemmat ja hänen oma uteliaisuutensa olivat perusta elämäntyölle, joka opetti joka päivä jotain uutta. Ja joka piti hänen aivonsa nuorina yli satavuotiaaksi – eikä kunnossakaan ollut valittamista. Viimeiset luentonsa Rita piti noin 100-vuotiaana.

“Nyt satavuotiaana järjenjuoksuni päihittää sen, mitä se oli ollessani parikymppinen”, hän totesi.

Lähde, klik!