Tyypillisesti oppiminen on tehotonta, unohtaminen on vähäistä, tunnistaminen säilyy, vihjeet auttavat, mutta juuttumistaipumusta esiintyy. Käytösoireina masennusta, persoonallisuuden muutoksia ja psykomotorista  hidastumista eli kehon ja mielen yhteistoiminnan vaikeutumista.

Myös tyypillisiä neurologisia oireita kuten kävelyn, tasapainon tai virtsaamisen häiriöitä voi esiintyä ja itku on herkässä. Sanojen muodostaminen voi vaikeutua tai puhe puuroutua. Myös nielemisen vaikeutta tai jäykkyyttä todetaan. Kuitenkin varsin usein paikalliset neurologiset löydökset ovat vähäisiä: ne rajoittuvat esimerkiksi tasapainon ja kävelyn lievään häiriöön.

 

Pienten suonten taudissa oireiden alku on vaihteleva. Potilaalla on usein ollut ohimenevä aivoverenkierron häiriö (TIA), hetkellinen kävelyvaikeus tai sekavuutta ilman selvää aivohalvaukseen viittaavaa paikallista neurologista oiretta tai löydöstä. Vaivihkainen alku on äkillistä yleisempi, ja oireet etenevät suurella osalla potilaista tasaisesti ilman portaittaisia pahenemisvaiheita. Oireet saattavat kuitenkin vaihdella – päivien välillä on eroa – ja potilailla on monesti pidempiäkin, kuukausia kestäviä, tasaisia vaiheita.

 

Pienten suonten taudissa todetaan aivojen tietokone- tai magneettikuvauksessa joko laaja-alainen valkean aineen verisuoniperäinen muutos tai lukuisia hyvin pieniä, ns. lakuunainfarkteja syvässä harmaassa ja valkeassa aineessa.