Alzheimerin taudin alkuvaiheessa ulkopuolisten on vaikea huomata sairautta, sillä sairastuneen sosiaaliset kyvyt säilyvät hyvinä pitkään. Myös ruumiillinen kunto säilyy alkuun hyvänä vaikkakin paino saattaa laskea ja verenpainearvot muuttua mataliksi.

ALZHEIMERIN TAUDIN OIREET

Alzheimerin tautia sairastavista 90 prosentilla ilmenee käytösoireita. Nämä oireet johtuvat usein muistin heikkenemisestä, jonka vuoksi potilaan on vaikea tulkita ympäristöään tai hän ei osaa ilmaista itseään. Alzheimerin taudin käytösoireet ilmenevät yksilöllisesti ja jaksoittan, ja potilaalla voi olla useita käytösoireita samanaikaisesti.

Tyypillisiä käytösoireita ovat:

  • apatia, masennus ja ahdistuneisuus
  • aistiharhat ja harhaluulot
  • levottomuus
  • persoonallisuuden muutokset
  • seksuaaliset käytösoireet

Apatiaa ovat yleinen tunne-elämän latistuminen ja välinpitämättömyys sekä motivaation ja mielenkiinnon väheneminen. Vaikka potilas selviytyisi avustettuna päivittäisistä toimistaan, ne menettävät merkityksensä. Tulevaisuus ei kiinnosta potilasta.

Masennus eroaa apatiasta sillä tavalla, että sille ovat tyypillisiä toivottomuuden tunne, epätoivo, itsekriittisyys ja negatiiviset ajatukset tulevaisuudesta.

Ahdistunut ihminen on levoton, pelokas tai huolestunut. Oireina voivat olla hikoilu, sydämentykytykset tai unihäiriöt ja ne voivat olla jatkuvasti läsnä tai esiintyä kohtauksittain. Jos potilaalla on vielä oivallusta omasta tilastaan, hän voi ahdistua pelätessään tekevänsä virheitä ihmissuhteissaan.

Aistiharhat ja harhaluulot. Aistiharhat eli hallusinaatiot voivat liittyä mihin tahansa aistiin, kuitenkin yleisimmin näköaistiin. Potilailla, joilla on heikentynyt näkö tai kuulo ovat alttiimpia aistiharhoille. Aistivääristymät eivät välttämättä korjaannu. Jos naulakossa roikkuva takki näyttää potilaasta ihmiseltä, sen lähempi tarkastelu ei korjaa potilaan tulkintaa.

Myös varastamisharhat ovat yleisiä eli potilas luulee muiden varastavan hänen tavaroitaan. Tämä johtuu siitä, ettei potilas muista minne on tavarat laittanut muistin heikkenemisen vuoksi.

Levottomuus. Kipu, epämukava olo sekä jotkin lääkkeet aiheuttavat levottomuutta, joka ilmenee tarttumisena, esineiden keräilynä, vaeltamisena, ääntelynä tai kiroiluna. Se voi ilmetä myös äkillisenä katastrofireaktiona kuten itku-, huuto- tai agressiivisuuskohtauksena. Reaktio ilmenee usein aivan arkisessa tilanteessa kuten peseytyessä tai pukeutuessa silloin kun potilas ei koe hallitsevansa tilannetta.

Persoonallisuuden muutokset. Läheiset kokevat joskus potilaan persoonallisuuden muuttuneen hänen käytösoireidensa vuoksi. Sairaus ei kuitenkaan juuri muuta potilaan persoonallisuutta, vaikka hänen toimintakykynsä heikkenee, mutta aina hän ei kuitenkaan pysty noudattamaan aikaisempia tapojaan. Tunteiden ilmaisua saattaa esimerkiksi seurata kirosanoja henkilöllä, joka ei koskaan aikaisemmin ole kiroillut.

Seksuaaliset käytösoireet. Noin joka kymmenennellä Alzheimeria sairastavalla potilaalla on seksuaalisia käytösoireita, jotka vaihtelevat rivosta kielenkäytöstä julkiseen marturbointiin tai fyysiseen ahdisteluun.

Muut toimintakyvyn häiriöt. Ajan ja paikan taju sekä henkilöiden tunnistaminen heikkenee Alzheimerin tautia sairastettaessa.

Yleisiä oireita ovat myös keskittymisvaikeudet, tarkkaavuushäiriöt, kielelliset häiriöt, tahdonalaisten liikkeiden suorittamisen vaikeudet, abstraktien asioiden ymmärtämisen vaikeus ja hahmottamisen häiriö. Lisäksi itseilmaisu, puheen ja luetun tekstin ymmärtäminen, lukeminen, kirjoittaminen tai laskeminen vaikeutuvat.

 

TAUDIN ETENEMINEN

Alzheimerin taudin eteneminen voidaan jakaa kolmeen eri vaiheeseen: alkuvaiheeseen, keskivaiheeseen ja loppuvaiheeseen.

1. Alkuvaihe

  • lähimuisti heikkenee (uuden oppiminen vaikeutuu ja unohtaminen lisääntyy)
  • ympäristön hahmottaminen vaikeutuu, potilas eksyy helposti etenkin vieraassa ympäristössä
  • ajantaju häviää
  • sanojen löytäminen vaikeutuu
  • monimutkaisten ja abstraktien asioiden ymmärtäminen vaikeutuu
  • potilas saattaa olla inaktiivinen, vetäytyvä
  • joskus ilmenee masennusta, vainoharhaisuutta ja aggressiivisuuttakin
  • monimutkaisissa kotiaskareissa on vaikeuksia (esim. ruoanlaitto)

Alkuvaihe saattaa kestää 3–7 vuotta. Tänä aikana lähimuisti heikkenee, aktiivisuus vähenee ja ilmenee masennusta. Muistivaikeudet ilmenevät siten, että uuden oppiminen vaikeutuu, unohtaminen lisääntyy ja asiakokonaisuuksien mieleenpainaminen hankaloituu. Luetusta tekstistä mieleen jää vain osia. Hahmottamisen vaikeus korostuu vieraassa ympäristössä, mistä seuraa eksymisiä. Ahdistuneisuus, masennus ja ärtyisyys vaihtelevat.

Jonkinlainen epävarmuus valtaa mielen: työtehtävien suorittaminen ei suju niin kuin ennen. Vaativat tehtävät ja uudet tilanteet saattavat pelottaa. Keskittyminen, aloitekyky ja monimutkaisten ja abstraktien asioiden ymmärtäminen heikkenee. Työssä käyvillä havaitaan sairauden alkuvaiheessa stressioireita, uupumusta ja alavireisyyttä.

Tyypillinen on myös niin sanottu päänkääntöoire. Muistihäiriöistä kärsivä vilkaisee lähellä istuvaa varmistaakseen onko vastannut oikein. Monilla jäävät harrastukset ja joillakin osa ystävistä: tuntiessaan epävarmuutta (sanoissa ja teoissa) välttää tilanteita, joissa voisi nolata itsensä.

Monimutkaisten, älyllisiä kykyjä vaativien tehtävien suorittaminen ei onnistu. Potilas pystyy asumaan kotonaan, jos hän saa päivittäisten tehtävien suorittamiseen säännöllistä, mutta ei välttämättä jatkuvaa apua.

2. Keskivaihe

  • sairaudentunne häviää
  • paikantaju häviää
  • potilas eksyy tutussakin ympäristössä
  • erilaiset harhat
  • potilas laihtuu
  • päivittäistoiminnoissa on vaikeuksia (esimerkiksi pukeutuminen)

Keskivaiheen kestoksi arvioidaan 2–4 vuotta. Tällöin tapahtuu monia itsenäisen selviytymisen kannalta ratkaisevia muutoksia. Paikan hahmottamisen vaikeudet lisääntyvät ja tapahtuu eksymistä tutussakin ympäristössä. Pukeutumisessa tarvitaan apua ja vaatteiden lisäksi sanat tuntuvat olevan kateissa. Harhaluulot, harhanäyt ja erilaiset sekavuustilat vaihtelevat, uni-valverytmi-häiriöt ovat tavallisia. Potilas oireilee laihtumalla, vaikka syökin monipuolista ravintoa.

Persoonallisuus ja sosiaaliset kyvyt säilyvät entisellään, ruumiillinen kunto on hyvä ja liikuntakyky on säilynyt. Potilas ei tunne olevansa sairas, hänen kaikki toimintonsa ovat kuitenkin hidastuneet ja hän tuntuu elävän onnellisten maailmassa.

Useimpien päättelyä ja muistamista vaativien tehtävien suorittaminen ei onnistu ilman apua. Potilas pystyy asumaan kotonaan ainoastaan päivittäisen valvonnan ja avun turvin, esimerkiksi puolison silmälläpidon alaisena.

Viimeistään tässä vaiheessa on luovuttava ajokortista (hahmotusvaikeudet huomattavia, reaktiokyky heikentynyt). Sairauden edetessä potilas menettää oikeustoimikelpoisuuden – näin ollen muun muassa omaisuuteen liittyvät asiat tulisi hoitaa ajoissa ennen taudin etenmistä. Monen kohdalla kotihoito vaihtuu laitoshoidoksi.

3. Loppuvaihe

  • kyky puhua ja ymmärtää puhetta on huomattavasti vaikeutunut tai hävinnyt
  • raajat jäykistyvät ja kävelykyky heikkenee ja häviää
  • potilaalle tulee vähitellen virtsan- ja ulosteenpidätysongelmia
  • joillakin potilailla ilmenee epileptisiä kohtauksia
  • potilaan kyky syödä itse häviää vähitellen (nielemiskyky säilyy pitkään)

Taudin loppuvaiheen pituus on 1–5 vuotta. Yksinkertaisten päättelyä ja muistamista vaativien tehtävien suorittaminen ei onnistu itsenäisesti. Potilas tarvitsee laitostasoista hoitoa ja häntä joudutaan auttamaan päivittäin syömisessä (nielemiskyky säilyy) ja puhtaudessa (virtsan- ja ulosteenpidätyskyky ei toimi). Potilas toistaa sanoja ja äänteitä. Keho on jäykistynyt, kävelykyky vaikeutuu ja viimein katoaa. Suun seudulla saattaa esiintyä pakkoliikkeitä. Jotkut saavat epileptisia kohtauksia ja lihasnykimisiä. Potilas ei tunne puolisoaan, lapsiaan eikä läheisiään. Paikan ja ajan taju häviävät.

LÄÄKITYKSESTÄ

Alzheimerin tautia estäviä tai sitä hidastavia lääkkeitä kehitetään kuumeisesti. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin  E-vitamiinin reilusti suositukset ylittävän käytön hidastavan alkuvaiheen Alzheimerin kehittymistä ja pitävän yllä toimintakykyä.

E-vitamiinin on todettu jonkin verran hidastavan Alzheimerin etenemistä.  Antioksidanttina se suojaa aivosoluja vapaiden radikaalien vaikutuksilta.  Jo aiemmin on todettu että monien muistisairauksien  osittainen syy on aivojen härskiintyminen. (Journal of the American Medical Association)

Testattu annosmäärä ylitti selvästi suositukset: 2 000 IU:ta päivittäin.  (Suositus 22,4 IU:ta päivittäin.)   Annosmäärän ei havaittu aiheuttavan haittoja. E-vitamiini saattaa kuitenkin vaikuttaa tiettyjen veriohenteiden tehoon ja sädehoidon yhteydessä käytettyihin lääkkeisiin sekä tulehduslääkkeisiin.   Tutkimuksessa käytettiin yhdysvaltalaisia reseptivapaita e-vitamiineja. Kokeiluja ei missään tapauksessa kannata tehdä olematta yhteydessä hoitavaan lääkäriin.

Usein väitetään myös, että Alzheimerin taudin ensimmäisessä vaiheessa lusikallinen  neitsytkookosöljyä päivässä  auttaa ja jopa hieman palauttaa muistia. Hyvänmakuista öljyä voi sekoittaa pirtelöön tai puuroon. Siitä ei missään tapauksessa taudin puhjettua ole mitään haittaa. Usein huonosti syövä muistisairas tarvitseekin lisäravinteita.

Lähteet: http://alzheimerinfo.fiwww.hus.fi/Potilasopas