Frontaalilohkodementioissa oireiston alku on hidas ja asteittainen ilman näkyviä ulkoisia syitä. Kuluu yleensä pitkä aika, ennen kuin kukaan tulee ajatelleeksi aivovaurion mahdollisuutta sairastuneen oudon käyttäytymisen ja uusien luonteenpiirteiden taustalla.

 

Sairaus alkaa yleensä 45. ja 65. ikävuoden välillä. Noin puolella potilaista on lähisuvussa tautitapauksia. Keskeinen piirre on luonteen ja käyttäytymisen muutos, joka voi näkyä esimerkiksi holtittomana käyttäytymisenä kuten riskien ottamisena liikenteessä, pelihimona, päihteiden käyttämisenä, ahmimisena, seksuaalisten normien rikkomisena tai apatiana jne. Käyttäytyminen voi olla tilanteeseen sopimaton, hyvien tapojen tai normien vastainen. Elämänhallinta suurissa ja pienissä asioissa kuten talouden, perheen, työn tai ystävyyssuhteiden hoitamisessa rakoilee, ja potilaiden on vaikeata toimia suunnitelmallisesti.

Potilaat laiminlyövät usein oman siisteytensä tai saattavat pukeutua oudosti. Mieliala on usein tilanteeseen sopimattoman hilpeä, mutta usein myös masentunut tai apaattinen, latistunut. Potilaille saattaa muodostua uusia pakonomaisia toimintoja tai rutiineja, jotka voivat olla haitallisia. Sairaudentunto potilailta useimmiten puuttuu, ja esimerkiksi tutkimistilanteissa saattaa reaktiona siten olla kiukunpuuskia tai jopa väkivaltaista käyttäytymistä.

Sairastunut saattaa tehdä sopimattomia ehdotuksia, hän voi ruveta yhtäkkiä riisuutumaan julkisella paikalla. Toisaalta häntä vaivaa aloitekyvyttömyys ja apaattisuus, hän voi vain istua tekemättä mitään (voidaan erehtyä pitämään masentuneena). Jos pöydällä on mehulasi, hän saattaa tyhjentää sen, vaikka lasi olisikin jonkun toisen. Hän kastelee kukkaset ja kättelee vieraat yhä uudestaan. Sanat sekoavat ja lopulta ne häviävät, sen sijaan potilaalla ei ole taipumus eksyä eivätkä matemaattiset kyvyt katoa.

 

Ohimolohkopainotteisissa muodoissa (semanttinen dementia tai etenevä sujumaton afasia) potilaille kehittyy hiipien joko puheen tuottamisen ja sanojen löytämisen vaikeus tai sanojen merkityksen ymmärtämisen heikkeneminen. Kun sairaus etenee, kielellinen kommunikointi heikkenee tasaisesti ja voi lopulta olla lähes olematonta. Usein myöskään kommunikointi kirjoittamalla ei onnistu. Myös esineiden ja kasvojen tunnistaminen voi vaikeutua. Muistivaikeudet tai otsalohkovaurion tyyppiset oireet (ks. edellä) ovat usein lieviä tai niitä ei havaita.

 

 

Kaikille ei ilmaannu samoja oireita ja dementian tyypilliset muistihäiriöt tulevat tässä oireyhtymässä vasta muita oireita myöhemmin.

 

 

 

Lähteet:

www.tohtori.fi

www.kaypahoito.fi